Nyt on tullut aika selvittää, millaista ohjekirjaa tarvitaan adhd-ihmisen kanssa elämiseen! Sanotaan, että sujuva yhteiselo vaatii ainakin avointa kommunikaatiota ja jatkuvaa empatiaa. Mutta mitä tehdä, kun toinen laittaa huushollin uuteen uskoon keskellä yötä ja vieläpä loukkaantuu, kun ei saa impulsiiviselle idealleen tukea? Entäpä jos toista ei saa asettamaan tikkua ristiin edes yhteisen hyvän ja rauhan ylläpitämiseksi? Mimmit pohtivat, miten omista tarpeista kommunikoiminen onnistuu samalla, kun pyrkii ottamaan kanssaeläjät huomioon. Millaiset ovat hyvät säännöt riitelyyn? Mikä merkitys itsetuntemuksella on toisen ihmisen kanssa elämisessä? Entä onko eläminen adhd-ihmisen kanssa todellisuudessa sen kummallisempaa kuin muidenkaan kanssa?
